Minä, Vaskivarpoja, synnyin Kalevalan päivänä. Ihmisiältäni olen reippaasti yli viidenkympin, mutta blogin kirjoittajana vauva, vastasyntynyt. Katselen ympärilleni tässä uudessa ja ihmeellisessä maailmassa. Tunnustelen. Tapailen sanoja. Haluan, että kaikki mitä kirjoitan on niinkuin se on minulle. Tämä on maailma, paikka ja aika, jossa minä olen minä.
Ennen blogisyntymistä olen keinahdellut muutamien blogikirjoittajien sivuilla. Ensi lukien, sitten, ihan vähän aikaa sitten, kommentoidenkin. Vain muutamien. On tuntunut mukavalta. On tuntunut mukavalta lukea todeksi, että ihmiset vielä elävät, tuntevat ja rakastavat.
Blogin perustaminen ei loppujen lopuksi ollutkaan niin vaikeaa. Vävy toimi kätilönä (neuvoi: paina sitä, tätä). Nyt on opeteltava seisomaan omin jaloin. Huh, huh! Kasvamiseen kuluu aikaa (itseni tuntien).
Kantelettaren runosta III:51 nappasin bloginimeni: Vaskivarpoja. Runo sanoo vaskivarpojen olevan myös "Kultakukkia". Pajuja? Eikö vaan?
2 comments:
Hiiii, olet aloittanut kirjoittamaan blogia. Kävin aiemminkin katsomassa profiilisi kautta, odottelin. :)
Täällä on jo kauniita ja lupaavia pajunkissoja. Puhkeavatkohan hiirenkorvat tänä vuonna aikaisin...
Iloista bloggaamista ja kaunista kevättä!
Kiitos kun kävit! :):) Tässä tätä vaapotellaan. Pikku hiljaa aion oppia linkittämään, muokkaamaan omaa blogiani, valokuvaamaan digikameralla ja liittämään kuvia blogiini.
Hymyilen... Tämä on mukavaa...
Lapsenlapsi toi viikonloppuna muutaman pajunoksan, olivat äitinsä kanssa löytäneet ne kävelymatkalla mummolaan. Kisuja oli harvassa, mutta ne harvat olivat pulleita ja silitettävän pörröisiä.
Niin, hiirenkorvat, koivujen keväthuntu... odotellaan.
Kevätpäivien (tänään +10) mukanaan tuomaa voimaa ja aurinkoenergiaa Sinulle!
Post a Comment